Eilen aamulla seitsemän maissa lähdimme kohti Bakaribougoun kylää yhdessä koordinaattorimme Zien kanssa. Bakaribougoun alueella asuu yhteensä noin 3 000 ihmistä ja he asuvat pienissä kyläyhteisöissä. Yhdessä kyläyhteisössä asuu muutama sata ihmistä. Bakaribougoun kylä sijaitsee Bobo Dioulassosta länteen ja matka sinne kestää noin tunnin
Burkinalaisessa maalaiskylässä asiat täytyy tapahtua
tietyssä hierarkkisessa järjestyksessä, hyvin hienovaraisesti askel kerrallaan.
Yhteistyösopimuksen syntymisen vuoksi tärkeää on osata puhua oikealla tavalla, voidakseen
saavuttaa kaikkien paikallisten vaikuttajien luottamuksen. Alassane ja Zie ovat onneksi hyvin
perehtyneitä tähän kuvioon ja tuntevat paikallisen kulttuurin sekä kielen.
Perille päästyämme menimme ensin tapamaan muutamia kyläläisiä.
Pari heistä lähti meidän mukaamme tapaamaan kyläpäällikköä ja Bakaribougoun
koulun oppilaiden vanhempien edustajaa. Tarvitsimme ihan ensimmäiseksi heidän
hyväksynnän toiminnallemme. Kerroimme heille ensin terveisiä Suomesta. Sitten
kerroimme yhdistyksestämme, ja siitä, millaista yhteistyötä haluaisimme heidän
kanssaan tulevaisuudessa tehdä. Aluksi he suhtautuivat meihin varautuneesti ja
hieman epäluuloisesti. Keskustelun edetessä alkoi kuitenkin löytyä yhteistyöhalua
ja saimme heidän hyväksynnän jatkaa seuraavaan vaiheeseen.
Oppilaiden vanhempien edustaja ja kyläpäällikön assistentti,
lähtivät meidän kanssamme tapaamaan koulun henkilökuntaa. Saavuttuamme koulun
pihaan, yksi koulun opettajista oli meitä pihalla vastassa. Pienessä hetkessä
iloinen ja utelias lapsijoukko piiritti meidät. Kaikki halusivat päästä
valokuvaan. Otimme pihalla muutamia kuvia. Sen jälkeen siirryimme koulun
johtajan asunnolle keskustelemaan kahden koulun opettajan kanssa.
Opettajat kertoivat, että heidän koulussaan on kuusi
luokkahuonetta, mutta tällä hetkellä neljään luokkaan on kalusteet. Tämän
vuoksi koulussa toimii vain ensimmäinen, toinen, neljäs ja kuudes luokka.
Opettajia kaikkiin kuuteen luokkaan olisi kyllä saatavilla, mutta
kalusteongelman takia, kolmas ja viides luokka on jätetty välistä. Jokaisella
oppilaalla on koulussa mukana oma ruoka-astia. Tavoitteena on, että jokainen
saisi yhden ruoka-annoksen koulupäivän aikana. Aina ruokaa ei kuitenkaan riitä
jokaiselle.
Keskustelun jälkeen menimme kylään odottelemaan koulun
johtajan saapumista. Sillä aikaa tilauksemme, 3 maissi- ja 3 riisisäkkiä, sekä
4 kanisteria rypsiöljyä saapui kylään. Päätimme lahjoittaa yhteen kyläyhteisöön
yhden riisisäkin ja yhden maissisäkin, sekä 2 öljykanisteria, kyläpäällikön
kyläyhteisöön ja koulun ruokavarastoon lahjoitimme myös yhden riisi- ja
maissisäkin, sekä öljykanisterit.
Saimme viimein kutsun koululle tapaamaan koulun johtajaa. Paikalle saapuivat myös kyläpäällikkö assistenttinsa kanssa, sekä oppilaiden vanhempien edustaja. Kaikki koulun opettajat olivat myös saapuneet paikalle. Koulun johtajalta olisi vielä saatava hyväksyntä yhteistyön aloittamiselle. Kerroimme hänelle yhdistyksestämme ja kerroimme, että meillä olisi ajatus tällä kertaa lahjoittaa koululle ruoka-apua ja koulutarvikkeita. Pyysimme, että voisimme saada 100 oppilaan nimet, joille lahjoittaisimme paidat ja reput koulutarvikkeineen. Halusimme, että he valitsevat lapset vähävaraisimmista perheistä.
Kun olimme kertoneet asiamme, kaikki nämä kyläyhteisön
päättäjät siirtyivät sivulle pitämään palaveria. Odottelimme jännittyneinä,
millaiseen tulokseen he päätyvät. Olisi kuulemma täysin mahdollista, että he
kieltäytyisivät yhteistyöstä kanssamme, eivätkä ottaisi ruoka-apuammekaan vastaan.
Jos he kokevat, että olemme jollain tavalla loukanneet heidän kunniaansa, he
mieluummin vaikka kuolevat nälkään, kuin ottavat apumme vastaan. Viimein he
palasivat luoksemme ja kertoivat, että ovat valmiita yhteistyöhön kanssamme. He
kokivat, että ruoka-apumme tuli kuin suurena taivaan lahjana heille ja kertoivat,
etteivät löydä edes sanoja, joilla voisivat kiittää meitä riittävästi. Koulun
vanhempien edustaja luovutti meille helmikanan ja sanoi, että se on hyvin
vaatimaton kiitos siitä, miten suuren lahjan me olemme heille antaneet.
Yhteiskuvassa Bakaribougoun koulun pihalla.
Yhteiskuvassa Bakaribougoun koulun pihalla.



3 kommenttia:
Oliko se helmikana siis elävä eläin? Vai jotain muuta? :)
Juu, ihan elävä helmikana! Saimme myös yhdestä kyläyhteisöstä toisen helmikanan ja sunnuntaina Nasson kylässä käydessämme yhden tavallisen kanan. Se on täällä erittäin suuri kunnian osoitus, sillä heillä itsellään on harvoin varaa syödä kanaa.
Veimme kaikki kolme kotkottajaa käsiteltväksi täällä Bobo Dioulassossa. Ajoimme parin kilometrin matkan mopolla koko perheen voimin kanat mopon sarvessa kotkottaen! Nyt on pakastimessa kanaa pahan päivän varalle. Laitan siitä mopoilusta kuvan myös tänne.
Hah, kiitos tästä! Se lähinnä kiinnostikin, että mitä ihmettä mahdoitte kotkottajille tehdä :)
Lähetä kommentti