Paimentolaisten vieraana Nassossa

Olimme viikonlopun paimentolaisten vieraana Nasson maaseudulla. Nasson kylään on Bobo Dioulassosta matkaa n. 45km. Piipahdimme siellä jo aivan reissun alkujaksolla ja tällä kertaa meillä oli tarkoitus yöpyäkin siellä. Valtatieltä Nasson kylään on n. 4km ja tie on paikoin erittäin huonossa kunnossa. Edellisellä kerralla pääsimme ajamaan tietä vähän yli puoliväliin. Menimme loppumatkan moottoripyörällä. Tällä kerralla otimme toisen reitin, vähän paremman tien, jota pitkin pääsisimme ehkä perille saakka.

Toivorikkaina ajoimme kahden paimentolais-oppaamme perässä kuoppaista tietä halki metsien. Tie oli selvästi parempi, kuin se tie, jota pitkin viimeksi yritimme päästä kylään. Pääsimme aika mukavasti etenemään, kunnes edessä oli kiviröykkiö. Oli pakko vaan valita se kaikkein vähinten paha kohta, josta ajettaisiin yli. Tarkasta sihtauksesta huolimatta auton pohja jysähti kiveen. Pohjasta irtosi osittain sinne asennettu suojalevy. Se onnistuttiin sitomaan nauhalla kiinni ja matka jatkui pienten vastoinkäymisten kera, kunnes juutuimme kiinni hiekkaan. Siinä vaiheessa oli pakko luovuttaa. Perille asti on siis turhaa yrittää autolla.

Saimme käännettyä auton ja palasimme takaisin päätielle. Päätimme ajaa edellisen reitin kautta, mutta jättää taas auto välille. Tällä kertaa ajoimme paimentolais-poikien ystäväperheen pihaan auton, joka on puolivälissä sitä kuoppaista tietä. Sieltä jatkoimme matkaa kahdella mopolla. Tavaroillekin saimme kuljetuksen järjestymään. Perheellä, jonka pihaan jätimme auton, oli perävaunulla varustettu mopedi. Sillä tavarat kulkivat kätevästi määränpäähämme.

Nasson kylässä meillä oli sydämellinen vastaanotto. Saimme yhden ihastuttavan savimajan käyttöömme. Ilta alkoi jo hämärtymään, sillä matkanteko kaikkine mutkineen otti aikaa. Lähes täysikuu nousi taivaalle valaisemaan maisemaa. Istuskelimme iltaa yhdessä paimontolais-perheiden kanssa ulkosalla, miehet, naiset ja lapset, kaikki yhdessä. Tunnelma oli mukava ja leppoisa. Täällä aika pysähtyy ja stressaantuneen kaupunkilaisen hermot lepäävät. Niin ihastuttava paikka ja raukea fiilis, että ei ole sanoja kuvailemaan sitä olotilaa!  

Seuraavana päivänä kiertelimme lähikylissä, muita paimentolaisperheitä tervehtimässä. Kierroksen päätteeksi kokoonnuimme suurten puiden varjoon keskustelemaan Nasson koululaisten ongelmista. Kyläläiset kertoivat, että lasten koulumatka on 7km. Yhdessä kohdassa tien halki virtaa puro. Kuivan kauden aikaa sen ylittämisessä ei ole ongelmia. Sadekaudella se kuitenkin täyttyy välillä jopa niin, että syvimmässä kohdassa vettä on 2metriä. Joskus, kun lapset palaavat koulusta, koulupäivän aikana on satanut niin, että sen ylitttäminen on mahdotonta. Lapsia on hukkunut tuohon virtaan. Kyläläisten toive olisi saada oma koulu kylälle. Sillan rakentaminen puron ylle olisi myös hyvä ratkaisu alkuun. Sadekaudella lääkäriin pääsykin estyy, jos joki  tulvii pahasti.

Emme luvanneet heille kuuta taivaalta, mutta kerroimme, että haluamme auttaa heitä resurssiemme mukaan. Aluksi voisimme ehkä rakennuttaa puusta riippusillan, jota pitkin koululaiset pääsisivät kävellen tai pyörillä. Myöhemmin, kun saisimme enemmän rahaa kasaan, voisimme rakennuttaa jämerämmän sillan, jopa autojen kulkemista varten. Silta Nassoon ja kalusteet Bakaribougoun koulun luokkiin, ovat meidän keskeisimmät keräyskohteet tällä hetkellä.