torstai 27. joulukuuta 2012

Saapuminen Burkina Fasoon ja ensimmaiset fiilikset

Jouluaamuna herasimme ennen viitta ja valmistauduimme pikaiseen lahtoon. Kaverimme saapui auttamaan meita tavaroiden kanssa. Taksi saapui vahan ennen puoli kuutta. Hieman teki tiukkaa mahtua taksiin! Kaveri istui etupenkilla jattimainen rinkka osittain ikkunasta ulkopuolella, mulla takapenkilla lapsi sylissa ja Alassanen sylissa matkarattaat.

Junaan selvittiin kaverimme ja ystavallisen junahenkilokunnan avustuksella. Kaveri saattoi meidat ihan Brysseliin saakka, joten emme joutuneet lastimme kanssa pulaan missaan tilanteessa, vaikka mulla meinasi valilla olla sressia siita, kuinka me selviydytaan.

Matkustettiin Brysselinsta Brussel airlinesilla Ouagadougouhun ja matka kesti melkein 7 tuntia. Kun kone viimein lahti kiitoon, muljahti vatsan pohjassa; seuraavan kerran, kun tama kone koskettaa maan kamaraa, ollaan Afrikassa, Ouagadougoussa. En ole koskaan viela paassyt kaymaan Afrikan mantereella. Nyt kaynti on merkittava monessakin mielessa. Tarkeita tehtavia on kaksi, mieheni sukuun tutustuminen ja yhdistysasiat. Ei siis mikaan lepoloma! Suku on suuri ja yhdistyksen toiminnan aloittamisen pohjatyot vaatii paljon aikaa ja paneutumista.

Lennon aikana matkastressi alkoi helpottamaan ja mieli valmistautumaan uuden mielenkiintoisen seikkailun vastaanottamiseen. Lento meni kaikenkaikkiaan loistavasti. Lapsukainenkin jaksoi hienosti koko pitkan matkan, eika laskeutuminenkaan aiheuttanut mitaan ongelmia korvissa tms.
Koneesta ulos astuessa odotin, etta vastassa olisi painostava kuumuus, mutta yllatyin, miten lempea ilma oli. Pieni tuuli teki ilman suhteellisen raikkaaksi, ainakin ennakko-odotuksiini nahden. Muodollisuudet tehdaan Burkinassa manuaalisesti, joten jo koneessa saimme taytettavaksi kaavakkeet. Yllattavan nopeasti kuitenkin siitakin selvittiin kentalla.

Mieheni sukulaiset ottivat meidat sydamellisesti vastaan! Olivat opetelleet jopa suomeksi: tervetuloa ja mita kuuluu? yms. Tavarat mahtuivat pieneen autoon loistavasti, silla 2 suurta laukkua nostettiin sujuvasti katolle ja matkarattaat sinne paalle viela. Ei tietenkaan mitaan kattotelineita saatikka asianmukaisia kiinnitysvälineitä! Perakontissa loput tavarat ja luukku auki! Jannattiin vahan, mahtaako kaikki sailya kyydissa perille saakka. Auto pomppi muhkuraisilla kaduilla sen verran paljon.

Katukauppiaita Ouagadougoussa. 




Ei kommentteja: