Liikenteen sekametelisoppaa

Ihanaa kirjoittaa taas omalla tietokoneella, jossa kirjaimet ovat "oikeilla" paikoillaan ja ihan kaikki kirjaimet tallessa! :D Näköjään niin kaavoihinsa kangistunut; näin se on meillä ollut aina, niin ei se voi muutenkaan olla. Uutta ei opetella! Heh!
 
Iltana, jona saavuimme Ouagadougouhun, liikenne oli todella vilkas, joulupäivän vuoksi tavallista vilkkaampi. Mopoja, moottoripyöriä, skoottereita, aaseja, autoja, pyöräilijöitä yms. sulassa sekasotkussa. Kaoottinen liikenne hieman hirvitti, pakko myöntää, sillä pitelin sylissä pientä tytärtämme. Turvaistuin olisi saatava hommattua jostain mahdollisimman pikaisesti. 

Suomen kaduilla olisimme herättäneet hilpeyttä pullistelevine peräkontteinemme ja katolla pomppivine tavaroinemme. Täällä Burkina Fasossa se kuitenkin on varsin vaatimaton näky. Parhaimmillaan näin autoja, joissa oli useita moottoripyöriä katolla, muun tavaran ohella tietty. Ihan tavallisia henkilöautoja siis! Hyvin tavallista, että tavaraa on lastattu katolle useita kerroksia.

Ouagadougoussa meillä oli tarkoitus viipyä kolme vuorokautta, mutta emme saaneet paikkoja perjantain bussiin. Sen vuoksi jäämme lauantaihin saakka tänne. Lauantaina aamulla jatkamme sitten matkaa Alassanen vanhempien luokse Bobo dioulasson kaupunkiin, jonka läheisyydessä sijaistee myös Bakaribougoun kylä. Siitä pienestä, noin kolmen tuhannen asukkaan kylästä, meillä on tarkoitus aloittaa yhdistyksemme toimintaa tämän reissun aikana.

Saapuminen Burkina Fasoon ja ensimmaiset fiilikset

Jouluaamuna herasimme ennen viitta ja valmistauduimme pikaiseen lahtoon. Kaverimme saapui auttamaan meita tavaroiden kanssa. Taksi saapui vahan ennen puoli kuutta. Hieman teki tiukkaa mahtua taksiin! Kaveri istui etupenkilla jattimainen rinkka osittain ikkunasta ulkopuolella, mulla takapenkilla lapsi sylissa ja Alassanen sylissa matkarattaat.

Junaan selvittiin kaverimme ja ystavallisen junahenkilokunnan avustuksella. Kaveri saattoi meidat ihan Brysseliin saakka, joten emme joutuneet lastimme kanssa pulaan missaan tilanteessa, vaikka mulla meinasi valilla olla sressia siita, kuinka me selviydytaan.

Matkustettiin Brysselinsta Brussel airlinesilla Ouagadougouhun ja matka kesti melkein 7 tuntia. Kun kone viimein lahti kiitoon, muljahti vatsan pohjassa; seuraavan kerran, kun tama kone koskettaa maan kamaraa, ollaan Afrikassa, Ouagadougoussa. En ole koskaan viela paassyt kaymaan Afrikan mantereella. Nyt kaynti on merkittava monessakin mielessa. Tarkeita tehtavia on kaksi, mieheni sukuun tutustuminen ja yhdistysasiat. Ei siis mikaan lepoloma! Suku on suuri ja yhdistyksen toiminnan aloittamisen pohjatyot vaatii paljon aikaa ja paneutumista.

Lennon aikana matkastressi alkoi helpottamaan ja mieli valmistautumaan uuden mielenkiintoisen seikkailun vastaanottamiseen. Lento meni kaikenkaikkiaan loistavasti. Lapsukainenkin jaksoi hienosti koko pitkan matkan, eika laskeutuminenkaan aiheuttanut mitaan ongelmia korvissa tms.
Koneesta ulos astuessa odotin, etta vastassa olisi painostava kuumuus, mutta yllatyin, miten lempea ilma oli. Pieni tuuli teki ilman suhteellisen raikkaaksi, ainakin ennakko-odotuksiini nahden. Muodollisuudet tehdaan Burkinassa manuaalisesti, joten jo koneessa saimme taytettavaksi kaavakkeet. Yllattavan nopeasti kuitenkin siitakin selvittiin kentalla.

Mieheni sukulaiset ottivat meidat sydamellisesti vastaan! Olivat opetelleet jopa suomeksi: tervetuloa ja mita kuuluu? yms. Tavarat mahtuivat pieneen autoon loistavasti, silla 2 suurta laukkua nostettiin sujuvasti katolle ja matkarattaat sinne paalle viela. Ei tietenkaan mitaan kattotelineita saatikka asianmukaisia kiinnitysvälineitä! Perakontissa loput tavarat ja luukku auki! Jannattiin vahan, mahtaako kaikki sailya kyydissa perille saakka. Auto pomppi muhkuraisilla kaduilla sen verran paljon.

Katukauppiaita Ouagadougoussa. 

Terveisiä Pariisista!

Eilen illalla 21.20 paikallista aikaa lentomme oli perillä Pariisissa. Alassanen serkku A oli meitä vastassa lentokentällä. Päätimme ajella taksilla majapaikkaamme. A soitti meille taksin, joka saapuikin pian. Kuljettaja kuitenkin huikkasi ikkunasta, ettei aio ottaa meitä kyytiin, koska meillä on niin pajon tavaraa ja matka liian lyhyt. Hänellä oli tilava farmari taksi. No, tämä herra kuitenkin ajeli vain muina miehinä suoraan taksitolpalle odottelemaan uutta asiakasta. Siinä käytiin pientä dialogia kuskin kanssa, mutta hän oli päätöksensä tehnyt. Emme pääse hänen kyydillään ja sillä selvä! Niin huvittavaa! Enpä ole Suomessa vastaavaan törmännyt, ainakaan vielä! No, kohta tuli paikalle uusi taksi, jonka ystävällinen kuljettaja alkoi muitta mutkitta auttamaan meitä tavaroiden kyytiin kantamisessa. Päästiin, kuin päästiinkin, mukavasti majapaikkaamme.

Tänään matkustimme bussilla & junalla & metrolla Pariisin keskustaan Burkina Fason tuliaisia yms. ostamaan, A, Alassane, minä ja lapsi matkarattaineen. Bussissa oli tilaa, niin kuin meilläkin pääkaupunkiseudulla, kaksille rattaille. Silti bussissa voi olla kuulema jopa kuudet rattaat kerrallaan. Kaikki tulevat kyytiin rattaineen, jotka vaan sisälle suinkin mahtuvat. Jos jää odottelemaan uutta bussia, jossa olisi vain yhdet rattaat, voi joutua odottamaan hyvinkin kauan. Bussissa, jolla me tänään matkustimme kaupunkiin päin, oli sillä kertaa vain neljät rattaat. Hyvin mahduttiin siis! :) Lapsi oli turvallisempaa kuitenkin ottaa syliin. Lapsi sylissä Pariisin bussissa kyllä istumapaikka heltisi heti, oli se kuinka täynnä tahansa. Ihanan ystävällisiä ihmisiä!

Kävimme tänään valtavassa Auchan marketissa, josta ostimme pienten tuliaisten lisäksi mm. joulun kunniaksi suklaata ja vähän myös muita herkkuja. Oikea sulkaaparatiisi: kymmenittäin erilaisia suklaakonvehtirasioita yms. Vaate- ja kenkähankintojakin olisi pitänyt tehdä Afrikkaa varten, mutta eipä missään ollut saatavailla hepeneitä hellettä varten, saati sandaaleita! :O Täytyy siis luottaa, että Afrikasta löydämme tarvitsemamme. Pikku-neidille löysin Suomen kirppikseltä sandaalit, mutta ne on just naftit, jotka menee varmaan ensimmäiset viikot. Voidaan ne sen jälkeen laittaa kiertoon Afrikassa.

Huomenna ehdimme vielä vähän pyöriskelemään Pariisin kujilla. Illalla valmistamme yhdessä ruokaa, vietämme joulua herkutellen ja toistemme seurasta nauttien, niinkuin asiaan kuuluu. Tiistaina varhain aamulla otamme hotellilta taksin juna-asemalle, josta lähdemme kohti Brysseliä. Brysselistä lentomme lähtee puolen päivän tienoilla.

Jouluaatto-iltana matkustimme ihailemaan Eiffeltornia!

Kiitämme kaikkia tukijoitamme!

Olemme saaneet lähes 800€ lahjoituksia kasaan ja sen lisäksi tavaralahjoituksia erinäisiä määriä. Näistä osa, lasten lahjat Afrikan lapsille, lähtevät mukanamme ilahduttamaan burkinalaisia pienoisia. 

Suuret kiitokset vielä kaikille, jotka olette mukana tukemassa toimintaamme, joko aineellisesti, tai aineettomasti! Tsemppiä ja rinnalla kulkemista tarvitsemme myös, aineellisen tuen lisäksi. 

Päivitämme blogia niin usein, kuin se vain on mahdollista sikäläisissä olosuhteissa. Pariisista tulossa ensimmäiset matkakuulumiset sunnuntain aikana. 
Tervetuloa linjoille! 

Tilekun boora on paikallista heimokieltä ja tarkoittaa auringon nousua/päivän sarastusta. :) Niin hauskat sanat, että ne piti ottaa käyttöön, blogin tärkeään tehtävään!

Tänään alkaa matkamme kohti Burkina Fasoa

Tänään alkaa vaihderikas matkamme Burkina Fasoon! Matkalaukut veimme jo eilen lähtöselvitykseen, joten ne raskaimmat ovat poissa tämänpäivän huolesta. Meinaa alkaa perhoset jo vatsan pohjassa lepattelemaan, sen verran on jännitystä ja innostusta ilmassa. Pienin matkalainenkin alkaa jo selvästi laidasta aavistamaan, että jotain uutta ja erilaista, jännittävää on edessä päin. 

Matkalle lähtö häämöttää!

Huomenna alkaa vaihderikas matkamme Pariisin kautta Burkina Fasoon! Matkalaukut paukkuvat painorajoissaan, matkalaiset täynnä innostusta ja hienoista jännitystä. Pieni matkalainen tosin ei aavista, mitä tulevat päivät tuovat tullessaan! Kaikki aikanaan! :) 

Olemme saaneet lähes 800€ lahjoituksia kasaan ja sen lisäksi tavaralahjoituksia erinäisiä määriä. Näistä osa, lasten lahjat Afrikan lapsille, lähtevät mukanamme ilahduttamaan burkinalaisia pienoisia. 

Suuret kiitokset vielä kaikille, jotka olette mukana tukemassa toimintaamme!

Päivitämme tätä blogia niin usein, kuin se vain on mahdollista sikäläisissä olosuhteissa. Pariisista on tulossa ensimmäiset matkakuulumiset sunnuntain aikana.
Tervetuloa linjoille!

Tilekun boora on paikallista heimokieltä ja tarkoittaa auringon nousua/päivän sarastusta. :) Niin lystikkäät sanat, että ne piti ottaa käyttöön, blogin tärkeimpään tehtävään!